Tuulta purjeisiin

Kello on vähän yli kymmenen. Olemme olleet liikkeellä vähän yli tunnin. Tänään on aallokkoa ja tuulta. Aallon kärjet murtuvat vaahtoon. Mittaristo näytti äsken standby tuulta (tuulta, jonka kokisimme, jos olisimme luodolla) 17 solmua, nyt on 14. Aalto on korkeaa, koska koko yön on tuullut samasta suunnasta ja ennen kaikkea, koska nyt tuulee vapaan selän suunnasta länsiluoteesta. Tämän tuulen nimi on Tramontana. Jokaisella tuulella tuntuu olevan oma nimityksensä. Eilen puhuttiin Borasta. Se on vuorilta mahdollisesti äkullisestikin purkautuva tuuli. Pienveneille se voi olla vaarallinen. Jos olet ulkona, et välttämättä pääse tuulta vastaan enää rantaan. Mahdollisuutesi on päästä meren puolella olevan saaren suojaan.

Eilen maissa keinutus jatkui hyökyinä, jotka tulivat istuessa tai käsiä pestessä. Tuntuu kuin keinuisit edes takaisin, aivan kuin olisit vielä vesillä. Tunne loppuu ja saattaa tulla muutaman minuutin päästä uudestaan. Nukkumista tuo ei enää häirinnyt. Aallot loiskivat ja paukkasivat äänekkäästi veneiden kylkiä vasten. Vähitellen siihen nukahti. Aamulla heräsin 50 m päässä meistä olleen kirkon kellon mojahteluihin . Zeljco sanoi kuulleensa myös kolmen ja neljän lyönnit. Me Pekan kanssa, molemmat itsemme herkkäuniseksi määrittelevinä, koimme, että kyllä se yöllä hiljaa oli. Tiedä sitten. Tuulen nopeus nousee nyt 19 solmuun, joka on noin 10 m/s. Pekka määrittää edessä olevat linnut keltanokkakiitäjiksi.

Vene tekee muutamia rajuja keikkauksia sivulle. Vaikka purjeveneen ohjaus näyttää periaatteessa selkeältä, katsot vain etäisyydessä olevaa kohdetta ja ajelet ratista sitä kohti, niin ei se mene kuitenkaan noin. Tärkeintä tuntuu olevan saada purjeisiin koko ajan hyvä pullistus. Silloin purjeissa on voimakas veto eteenpäin ja veneen kallistukset ovat vähöisempiä. Nyt kun menenmme sivumyötäiseen, joudumme tasapainottelemaan suunnan ja pullistuksen kanssa. Jos purjeisiin tuuli ei ota tarpeeksi, pitää ohjata enemmän sivutuuleen. Toisaaöta jos menemme liikaa sivutuukeen, emme lähesty kunnolla kohdetta. Yksi juttu on noiden aaltojen ottaminen. Munusta näyttää siltä, että Zeljco kääntää ruoria aaltoon päin aina kun aallon rintama on tulossa veneen keulan kylkeen. Tuo liike tehdään jokaise aallon kohdalla. Iin että liikkeen voimakkuus riippuu aallon voimakkuudesta. Toisaalta ruorin käytön tule olla tasaista. Koko ajan ruoria ei saa kääntää. Tulee ylikorjausta ja ylikorjauksen korjausta toiseen suuntaan, jolloin kulku käy siksakiksi. Venettä ohjataan seisten. Siinäkin on varmasti ideansa. Seisten tuntee veneen kallistukset ja myös takaa tulevat aallot varmasti eri tavalla kuin istuen. Tuulen suunta ei edes välttämättä ole sama kuin aaltojen suunta. Aallot eivät ehdi reagoida nopeisiin tuuken suunnan muutoksiin. Parempi on katsoa ison aallokon päällä olevan pienen pinta-aallokon suuntaa. Zeljco keroo aistivansa tuulen suunna nenällään ja poskillaan. Jos poskia kostuttaa, tuulen suunta on helpompi aistia. Toki veneessä on myös mittarit, jotka myös näyttävät kokemamme tuulen suunnan.

Zeljco katsoi merta ja näki kovemman tuulen alueen, johon menimme ensiksi ja vasta sieltä kurssia kohteeseen. Tuulen nopeus on jo huipuissa 22 solmua ja matkanopeus huipussaan 9,2 solmua. On vielä liikaa takatuulta optimaaliseen nopeuteen. Vaikka ruorissa on kokenut Hannu, on Zeljcolla aika paljon neuvottavaa, joten eipäs tuohon ruoriin nyt niin hoppua ole.
Zeljco on niin rauhallinen, että ei pelota, vaikka korkeimmat aallot ovat nyt kaksimetrisiä.

Kun suunta on määritelty ja purjeet viritetty, ei miehistöllä ole paljon tehtävää. Voi istuskella ja katsella aaltoja, jutella. Kun suuntaa on aikansa menty niin tulee kuitenkin suunnan muutos. Harvoin alkuperäinen suunta vie kohteeseen, koska veneen kulkisuunnat määräytyvät tuulen suunnan perusteella. Niin, kun tulee aika kääntyä, miehistöllä on tehtävänsä. Ensin käännetään ruoria, jolloin tuuli tarttuu purkeisiin kääntää ne keskilinjan yli uuteen, edelliseen nähden peilikuvakulmiin. Tässä vaiheessa isopurjeen suuntaköysiä ja etupurjeen ohjausköysiä täytyy kiristää ja löysätä täsmälleen oikealla tavalla. Muutoin tulee ongelmia. Voi tulla rajuja vetoja köysiin, jotka polttavat nahkat käsistä tai telovat sormet. Kääntyvää puomia pitää varoa. Mitä kovempi tuuli, sitä kovemmat voimat purjeissa ja köysissä on. Ja jos jokin menee pieleen, sitä ikävämpää on lähteä etukannelle selvittelemään johonkin kietoutunutta köysilenkkiä. Mitään isompia ongelmia näissä ei ole ollut, mutta pientä sähläyksenpoikasta välillä on. Toiminta on erilaista myötäkäännöksessä, jibe, ja vastakäännöksessä, tacking. Millä tavalla erilaista, se ei ole vielä hahmottunut. Kaikkien asioiden yhtaikainen hahmottaminen ja vielä kurssin muutoksen aiheuttamien muutosten sisällyttäminen tuohon yhtaikaiseen hahmottamiseen tekee purjehduksesta aika monimutkaista, vaikka liikkuvia osia onkin vain muutamia.