Lisää miehistöä herää. Joku on käynyt jo uimassa ja joku on menossa. Uimaranta kuuluu olevan vasemmalle.
- On oikeallekin, kuuluu sanottavan.
Kello ei ole vielä seitsemää. Tajuan, että siellä paistetaan munakasta.
Istun kumisen ylösalaisin olevan jollan reunuksella purjeveneen etukannella etupurjeen varjossa. Liu´umme 3,7 solmun nopeutta myötätuuleen. Laiva keinuu pehmeästi aalloilla, ei pärskeitä. Edessä ja takanani on paikymmentä muuta purjevenettä ja muutama moottorivene, useimmilla yhteinen kurssi kanssamme. Moottori sammutettiin heti satamasta lähdön jälkeen.
Nyt kun on takatuuli purjeet ovat löysällä että ne tekevät pussia tuulen tarttua. Eilen luoviessa purjeet olivat tiukalla ja melkein veneen suuntaiset kun nyt nähdäkseni noin 30 astetta sivulle. Purjeissa olevat spy- eli virtauslangat roikkuvat melkein suorana alaspäin. Kun äsken tuuli viistosti takaa hieman kovemmassa puuskassa, mistähän se tuuli tuli, langat olivat suorana. Purjeiden kireyttä muutettiin niin, että langat olivat purjekankaan molemmin puolin samansuuntaiset. Silloin virtaus oli laminaarista ja tuulen imuvaikutus purjeisiin parhaimmillaan.
Nyt tuuli loppui kokonaan. Purjekangas rötkyää löysänä ja karkoitti minut istumapaikaltani. Osa veneistä ajaa koneilla. Zeljkon ja Vesan keskustelu kantautuu juuri ja juuri korviini. Vesan aktiivisuus on ihailtavaa. Koko ajan hän jaksaa jututtaa Zeljkoa kysyen etupäässä suoria kysymyksiä. Laajasti Zeljko osaakin vastata. Ja Vesa oppii koko ajan lisää.
Kun purjeet löystyivät, ne kiristettiin ja purjeet oikaistiin veneen suuntaisesti. Letkuva purje tappoi vauhdin kokonaan. Hetken päästä tuli taas viriä ja Zeljko käänsi kurssia vastaiseen ja aloimme luovia. Saimme taas hieman vauhtia, pari solmua.
On suurta maininkia, istumme katteen alla leppoisasti. Tuulta on viisi solmua, nopeutta kolme. Zeljko pitää ruorissa rennosti suuntaan. Karrin tekemän herkullisen salaatin oliiviöljy tuntuu vielä suupielissä. Salaatissa oli kahdenlaista salaattia, toinen aromikasta rucolaa (opin tykkäämään tänä kesänä), porkkanaraastetta, oliiveja ja saksanpähkinöitä. Oliiviöljy, mustapippuri ja sokeri maustoivat. Salaatin kanssa leipää, jota dipattiin öljyssä, ja hieman punaviiniä. Hannu meni alas keittämään kahvia.
Matti sanoi aamulla, että Aalto-yliopisto voisi sponsorpida minulle blogin päivityksen. Satamassa ei ollut T Mobilen kenttää, mutta siellä oli HR VIP:n kenttää, joten verkkovierailulla nettiyhteys onnistuisi. Matti valaisi että voisin ottaa bluetooth yhteyden hänen kännykkäänsä, jolloin Padini netti toimisi. Näin teimme ja blogi päivittyi. Samaan sponssiin sain luvan vielä uusia kirjaston kirjat.
Matti ilmoitti, että nyt on täydet T Mobilen kentät. Yritän mennä Padini SIM-kortilla nettiin, mutta joudun vain T Mobilen sivuille, jonka valikoiden kautta, emme saa PAD-laitteen nettiä aktivoitua, vaikka sama SIM-kortti oli jo rannassa toiminut kännykästä. Zeljco yrittää lukea kroatiankielisiä valikoita kaverinamme, mutta yhteys jää aukeamatta. Soitan sivulla olevaan puhelinnumeroon, josta alkaa kuulua kroatialaista puhetta, joka arvatenkin käskee painamma yksi, jos asiasi koskee vikailmoitusta tms. Painelen numeroita satttumanvaraisesti toivoen pääseväni ihmiskontaktiin onnistumatta. Matti ehdottaa, nähtyään Samsungini, että siirtäisin kortin siihen ja tekisin kännystä Wi-Fi-aseman, johon ottaisin Padilla yhteyden - nyt leijailee kahvin tuoksua. Näin teimme, tosin dataliittymän mikro-SIM kortin saaminen kännyn kelkkaan oli vielä oma haasteensa, mutta jonkinlainen adapteri löytyi myös ja kortti saatiin paikoilleen ja netti pelaamaan. Yläfemman paikka.
Jos kenttää löytyy, voisi yrittää illalla Skype-yhteyttä kotia.
Purjeita on kaksi. Etummaisessa voi säätää vain purjeen tiukkuutta. Taaemmassa isopurjeessa on myös purjeen suunnan säätö. Purjeet ovat samassa suunnassa. Niiden väliin jää sola jossa virtaus kiihtyy ja purjeiden imu tehostuu.
Zeljko kertoo ympäristöstä. Edessä on kaunis vihreä nieminaa, Cape of Bellegrin, jonka takana Hvarin kaupunki, entinen antiikinaikainen Faros. Sen satama oli huonosti suojattu, mutta menisimme edessä olevien Pagleni Islandsien luo. Ohjelmassa olisi ankkurointi ja uintia. Ilma on todella kaunis, pilvetön sininen taivas, taivaanrannassa vaaleaa utua. Zeljco arvelee, että voisimme saada tänään vielä hyvän tuulen ja kulkea yli kymmentä solmua. Kaikki odottavat sitä innolla. Purjeita tiukennetaan.
Tarkkailen itseäni. Koetan korvalehtiä ja katson kyynärvarsia. En tunne palamisen merkkejä. Kesän melontaretket ja muu ovat jo ruskettaneet. Piti katsoa myös jalkoja: eivät ne turpoa, vaikka pissalla käynti on taas ollut olematonta.
Tuulet täällä menevät päivästä päivään omaa perskiertoaan. Aamulla maa on viileä ja meri lämmin ja virtaus käy maalta merelle. Päivällä maa lämpenee voimakkaasti ja lämmin ilma nousee ylöspäin ja virtaus kääntyy mereltä maalle. Puolenpäivän seutuun, tuulen kääntyessä, voi olla tyven hetki. Näiden lisäksi voi olla matala- ja korkeapaineita, jotka modifioivat tuulta.
Koko päivän olemme menneet ilman koneita. Se on ollut hienoa kunnei ole kuulunut moottorin tai potkurien ääntä. Kun tuuli päivällä tyyntyi, olisi voinut käynnistää koneen. Mutta ei käynnistetty, koetettin etsiä sopivaa etemissuuntaa ja purjeiden asentoa, jolla matka jatkuisi. Vähitellen tuuli virisi ja matka jatkui. Ajattelin entisaikojen purjehtijoita. Näin kun mennään päiviä, ja viikkoja, yötäpäivää. Maat ja maanosat vaihtuvat.
Zeljko käynnistää koneen. Ajamme pienen saaren taakse ison saaren viereen. Tämä on uimapaikka. Tuulta on kohtalaisesti. Kreetan tapahtumat palaavat taas mieleen. Miehet vaihtavat uimatamineisiin innolla. Ei ihme, pohja näkyy, kirkas vesi. Karrilla on räpylät ja snorkkeli, jossa silmälasivahvuudet, saa kuulema sukellusliikkeestä Kisahallilta.
Miestä alkaa mennä mereen. Katson parhaaksi katsoa ensin. On siinä virtausta! On selvästi. Matti ajautuu 20 m päähän veneestä. Karri potkii räpylöilllään, pysyy virrassa lähes paikoillaan. Kyllä tuolle virralle kuitenkin uimalla hyvin pärjää. Menen veteen. Testaan virtaa vastaan uimista. Tämä virtaus on näiden kahden saaren välissä. Vesi on kirkasta. Pohjassa on nauhamaisia vesikasveja. Sukellan kohti pohjaa. Paine korvissa käy äkisti kovaksi. Tässä on yli kymmenen metriä. Uin veneen ympäri pari metriä ja tutkin veneen pohjaa. 3500 kg painava paino kurottelee pohjasta alaspäin. Se on veneen köli ja pitää veneen pystyssä. Potkuri näyttää ihmeen pieneltä liiluttamaan 14 tn painoista alusta niinkin hyvin kuin se koneella menee. Vähitellen uskallan rannemmas. Virtaus ei ole sinä niinkään kova. Pohjassa on vaaleampia kohtia, joissa ei ole ruohoa. Kun tulen lähemmäs näen, että pohjassa on kymmenittäin muovipulloja: shampoopulloja, vesipulloja, kaikkea. Miten voi olla? Jos tässä yhdessä kohdassa on näin paljon, paljonko niitä on koko meressä?
Uinnin jälkeen suihku onnistuu kätevästi alas lasketun peräportin päällä. Meillä ei ole kiire minnekään. Olemme ankkurissa. Tuulen vire ja aurinko kuivattelevat. Istumme katteen alla rentoina ja onnellisina, uskoisin. Vesa tuo jääkaapin kätköstä kaikille tölkillisen Karlovacko-olutta.
Jatkamme matkaa. Hannu etsii ruorissa oman purjeveneen kokemuksella parasta vauhtia ja sitä löytyykin. Tuulta on 12 solmua sivuvastaisesta ja saavutamme maksimissaan 8,4 solmun nopeuden. Visin kaupunkia lähestyessämme veneiden peräaalloissa hyppii pikkukaloja ja kohta parvi Zejcon arvion mukaan satakloisia tonnikaloja käy useita kertoja pinnassa ja hyppää niitä pyydystäessään. Zejco kertoo, että tuollaisen väsyttämisessä voi kulua yhdeksän tuntia. Kaikille tulee mieleen Vanhus ja meri.
Saavumme Visin kylään. Olemme purjehtneet noin 6-7 tuntia ja taittaneet noin 50 km matkan, josta 90% purjeilla. Lähdemme varaamaan ruokapaikkaa. Zejco suosittaa meille Pojoda-kalaravintolaa. Varaamme sieltä pöydän setsemäksi. On aikaa tutustua kylään, joka on yksi kauneimpia näkemistäni. Rantakadulla ja muutamilla syvemmälle kylään vievillä kujilla on ravintoloita. Talot, muurit,kadut, kaikki kalkkikivestä. Nousen ylemmäs rinteelle. Siellä on oliivipuita ja viiniköynnöksi. Kirkon kello lyö, tuntuu vartin välein, lyöntejänsä. Löydän pienen paloaseman, jonka pihalla muutamia vuosikymmeniä vanhoja paloautoja. Ei näillä rinteillä tulelle ilmeisesti mitään voida. Palaa minkä palaa. Bobovisten kylässä, jossa olimme edellisen yön, suuri osa männyistä, aivan talojen lähelläkin oli koknaan tai osin ruskettuneita täällä vastikään raivonneen palon jäljiltä. Paras suoja taloja vastaan oli taloja ympäröivät lehtipuut. Ne eivät palaneet yhtä helposti kuin männyt...
Tilaamme 3,4 kg painoisen hammaskalan, joka grillattaisiin meille. Kala esiteltiin meille enne valmistamista tuoreena. Raikkaalle se tuoksui, eikä, Pekan mukaa, kiduksissakaan ollut huomauttamista. Kala oli perkaamaton. Sideksi tilasimme mangoliaa. En uistanut sitä ikinä syöneeni. Se valmistetty öljyssä ja valkosipulissa ja oli hyvää. Sitä voisi kasvattaa ja käyttää Suomessakin pinaatin tapaan. Kala on hyvää. Opin välimeren tapaa syödä kalaa. Täällä kala uo Zeljcon mukaan kolmesti: vedessä, öljyssä (jota kaadetaan kalan päälle syömisen yhteydessä, meillä öljy oli persiljan kera, ja kolmannen kerran viinissä, jota juodaan kalan päälle. Meillä oli paikallinen, laadukas valkoviini. Tällainen syönti ole ilmaista. Kala maksaa 350 kunaa / kilo. Zeljcon mukaan kala on kalastettu koukulla, ei siis verkoilla, nuotalla tai viljelyaltaasta. Kaiken kaikkiaan ilta maksaa per ruokailija noin 40€, joka summa sisälsi kaksi pulloa viiniä. Palaamme veneelle ja tilaamme veneen kohdalla olevasta ravintolasta cappucinot, jotka nautimme veneen oleskelukannella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti