Adrianmeri on tyyni

On helteistä vaikka kello ei ole vielä yhdeksää. Meri on tyyni täällä Polacan satamakaupungissa, lahden pohjalla. Zeljco tekee huoltotöitä jollan kanssa, siitä on ilmat nyt pois. Jollan tukirakenteessa on murtuma. Tunnemme Karrin kanssa syyllisyyttä, koska olemme makoilleet sen päällä. Zeljco ei kuitenkaan syytä meitä. Edellinen porukka oli käyttänyt jollan pohjaa trampoliinina. Me muut odotamme lähtöä. Naapurin ökyveneestä haisee dieselin katku niin kuin on haissut koko yön. Veneen moottori ja vesikiertoinen pumppu on jatkuvasti päällä, ilmeisesti sen vuoksi että sisällä riittää virtaa ilmastointiin. Veneessä on generaattori. Zeljcon kanssa kärsimme yöllä katkusta ja moottorin hiljaisesta jyrinästä.

Tänään herätessäni kuului kukon kieuntaa. Karri nousi ensimmäisenä ja oli käynyt ostamassa aamiaiseksi kirsikkahillotäytteisiä croisantteja. Ne ovat aivan tuoreita, leipomo on tällä samalla rantakadulla. Itse syön vain croissantin ja suuren vesimelonisiivun, jonka saimme eilen läksiäisiksi ravintolasta.

Lähdemme liikkeelle. Tämä oli reissun etäisin piste lähtösatamastamme, Dubrovnikiin on 35mailia. Ajamme koneella lahden alueella turistikierroksen. Rikkailla on täällä jahteja. Jahtien nimistä ja Googlesta bongaamme ainakin venäläisen Deribaskan.

Pysähdymme uimaan ilman ankkurointia. Nyt uinti tuntuu aivan turvalliselta, rantaan on vain parikymmentä metriä. Uin sinne. Pieniä kaloja on pohjan kivien kätköissä. Varon visusti koskettamasta pohjaa. Eilen molempiin jalkapohjiin oli tullut punaisia, vallireunaisia, hieman aristavia ihottumalänttejä. Merisiileistä ne eivät ole tulleet. Niiden päälle en astunut.

Lähdimme purjehtimaan. Vedimme sekä iso- että etupurjeen. On lähes tyyntä, tuulta on 4 solmua ja nopeutta 2 solmua oikealta sivulta. Istumme laatikossa ja puhallamme spirometriaa. FEV 1-arvoni oli 4.04, 4,04 ja 4,02 ja FVC 6 sek 5,20, 5,19 ja 5,18 l. Muistakseni oli samat joskus lääkisaikana, pitää tarkistaa. Ilmeisesti on tarkoitus toistaa nämä vedessä. Vesalla on joku hypoteesi, jotain puhuu keuhkosairaiden reijaamisesta Fitzille. Nyt selittää tarkemmin. Sairailla ulkoisen paineen muutokset vaikuttavat arvoihin enemmän kuin terveillä. Paineen vaikutusta terveillä ei ole aiemmin tutkittu. Tuuli kuolee. Reivaamme ja käynnistämme koneen. Kello on 10.25.

Meri on tyyli. Olen keulakannella. Jolla näyttää ehjältä. Makaan nyt jollan reunan päällä selälläni ja kuuntelen aaltojen pieniä kohahduksia laitoihin. En ole palanut täällä vielä yhtään, joten annan nyt auringon paistaa paljaaseen nahkaan. Hartioissa ja reisien etupinnoilla on aurinkorasvaa. Väliin nousen katselemaan jyhkeän Peljesacin Sv. Iljan kalliosta huippua. Se on 961 metriä korkea, 2/3 osaa siitä puutonta. Kaikki nämä saaret ovat keskustaltaan kalliovuoria. En halua olla liian paljon haaveissa. Haluan nyt katsoa näitä rantoja ja kallioita, jotta muistaisin ne mahdollsimman pitkään.

Tulemme Korculan saaren edustalle lähelle Lumbardaa. Ajamme uimarannan lähellä. Uimareita on suoja-aitauksen ulkopuolella ja varotan niistä Zeljcoa. Pojat käskevät minin relata, Zeljco näkee kyllä. Zeljco sanoo, että uimareihin voi mennä vaikka pahki, jos nopeus on alle 1 solmu. Yritän selittää, että uimarit voivat pelästyä niin kuin säikähdin itse ensimmäisessä uimapaikassamme, kun moottorivene yhtäkkiä ilmestyi lähelle.

Ankkuroimme. Veneen kohdalla on 5 metriä, pohja on hiekkaa. Hiekkapohja on tylsä. Ei kaloja, merisiilejä, koralleja tai kalkkikiviä. Lähden uimaan suoja-aitaukselle, alitan sen ja uin rantaan. Täällä on pehmeä hiekkaranta, täydellinen. Istun hetken rannalla. Lapsia on rantaviivassa, nuoria ja aikuisia pallottelee vedessä.

Vesan suunnitelmat mitata spirometriaa vedessä ei taida nyt onnistua. Laitteita olisi vaikea saada rannalle. Lähden takaisin veneelle. Matkalla huomaan erikoisen näyn. Miehiä ui veneeltä rannalle. Joku roikottaa pussia kädestään, yrittää estää sitä kastumasta. Menen auttamaan ja saamme laitteiston niin matalalle, että jalat yltävät pohjaan. Alamme puhaltaa spirometriaa kaulaa myöten vedessä. Pekka seisoo hieman maalammalla ja kirjaa tuloksia. Vesa ja Matti kinastelevat tieteen tekemisen metodeista. Matti kiittelee, että ei alkanut lukea lääketiedettä. Vesa sanoo, että kaikki on vain ainesta discussioon. Ihmiset katsovat, mutta kukaan ei kysy. Minulle tulee ajatus, että jos nousisimme rannalle ja ilmoittaisimme veden uimakelvottamaksi ja käskisimme kaikkia lähtemään.

Palaamme veneeseen. Karri on tehnyt taas herkkuja, perunasalattia, jossa on pieniä suolakurkkuja, sipulia ja kaprista. Zeljco nostaa Karrin päällystöön, hän ei ole enää miehistöä, vaan kokki. Minusta tuntuu, että Karri arvostaa tuota.

Jatkamme koneella Lombardaan, se on kaupunkimainen keskittymä Kortsovan saarella. Satamaan ei tuule. On helteistä. Otamme taksin ja ajamme 5 km matkan Kortcovan kaupunkiin, joka on vanha kaupunki, joka edustaa kalanrutoarkkitehtuuria. Siinä talojen väleissä on kapeita pitkiä kujia, joita pitkin tuuli mereltä pääsee virtaamaan läpi kaupungin. Ja tuo todella tuntuu toimivam, kujissa on vilvoittavaa virtausta. Joka paikassa on Marco Polo- ja piraattitematiikkaa. Zeljco kertoo, että Polon isällä, he olivat venetsialaisia, olisi ollut talo saarella ja Marco olisi syntynyt tai ainakin viettänyt nuoruutaan saarilla.

Palaamme Lombardaan. Menemme pitsalle ja valmistautumaan illan koripallo-otteluun Kroatia-Suomi, joka tulee Liettuan EM kisoista. Lähetys tulee pää-TV-kanavalta parhaaseen katseluaikaan kello 8. Ryhmittädymme TV:n ääreen ja seuraamme jännittävän ottelun, jonka Suomi häviää niukasti 79-84. Zeljco ei anna tunnustusta Suomen pelille, vaikka Suomi lähti ennakkoastelmien mukaan selvänä altavastaajana. Kun pelataan niin voitto on tärkeintä.

Istumme istuinlaatikossa. Kello on yksitoista. Väsyttää jo kovasti. Matti selaa kännykästä nettiä (itse asiassa taitaa lukea blogia), minä kirjoitan blogia, Vesa jaksaa jutella englanniksi. Pekka uhkaa mennä nukkumaan. Lämpötila on netin mukaan 24 ja Pekan kellossa 26 C. T-paidassa ja shortseissa tarkenee hyvin.