Nyt saavumme kohteeseen Lastavon saariryhmälle, joka muodostaa kansallispuiston. Ajamme purjeilla pitkään, kapeistakin väliköistä ja niemen kärkien ohi ja saavumme lopuksi hyvin suojaiseen lahteen, jossa mantereen saaria peittää tiheät metsiköt. Ankkuroimme ja menemme uimaan. Karri tekee lyjyen uinnin ja lähtee tekemään salaattia, jota muut innolla odotamme. Itsekään en jaksa uida nyt pitkään. Kelluttelen jonkin aikaa, kun muutkin näyttävät sitä harrastavan ja on todella niin, että tämä muistelujemme mukaan 3,5% suolavesinkelluttaa eri tavalla kuon makea vesi. Nenässä ollut suolabesi valuu nenän takaosiin ja hieman ärsyttää limakalvoja. Tässä on niin syvää, että pohjasta ei näe yksityiskohtia ja vesikään ei ole niin kirkasta kuin eilen. Nousen veneeseen, suihkutan ja menen jollan päälle aurinkoon makaamaan. Vähitellen tiedostan ympärisyön äänet. Rannalta kantautuvan kaskaiden äänen, lapsen itkun. Muistan kuinka silloin kun lapset olivat pieniä pienten lasten näkeminen sai sydämen tulvimaan ikävää.
Salaatti on valmista. Tällä kerralla on lehtipersiljaa, oliiviöljyssä paahdettuja leipäkuutioita, fetajuustoa, tomaattia, kurkkua, oliiviöljyä, balsamiviinietikkaa ja arvatenkinnhieman sokeria. Syönniin jälkeen ajamme koneella pienen matkan koneella Zaklopatican kylään.
Rantaudumme. Tähän käy tuulta ja fenderit pitää asettaa huolella, jotta veme ei hankaudu viereistä latvialaisten Bavaria 50 venettä vasten. Naapuriveneen kippari seuraa huolella rantautumista ja on mukana asettelemassa fendereitä. Pian meidän viereemme tulee myös vene ja olemme zeljcon apuna tarkkailemasssa tilannetta ja huolittelemassa fendereitä. Kun veneet puristuvat fendereitä vasten, vain 15 cm jää veneiden väliin. No, se riittää.
Lähdemme kävelemään lähistöllä olevaan Mali Lagon kylään. Retki osoittautuu yhdeksi kohokohdaksi. Upeat näkymät ensin rantaviivaan ylhäältä rinyeiltä ja lopuksi itse kylään ovat hyvin vaikuttavia. Kylän erikoisuus on erikoiset hattupäiset savupiiput ja lukuisat kirkot. Talot ja kadut ovat ainutlaatuisen yhtenäisiä. Vanhat mercedekset ja fiatit tulevat vastaan kaoeilla kaduilla 700-luvulla alueella ovat asuneet merirosvot, jotka ovat ryöstäneet venetsialaisia kauppalaivoja.
Olemme kylässä liian pitkään. On jo pimeä kun kävelemme alas satamaan. Kapeat mutkaiset tiet ja tiehen rajautuvat jyrkänteet tekevät matkasta suorastaan vaarallisen, koska meillä ei ole heijastimia ja liikennettä pitää varoa. Itse tallustan tietä ilman silmälaseja sillä lähdin liikkelle aurinkolaseilla.
Menemme Konoba Triton -ravintolaan syömään. Otamme alkupalaksi kalacarpacciota ja isoja katkarapuja. Carpaccio on valkoisen kalan lihasta, siinä on etikkaa ja öljyä ja se on hyvää. Katkaravut on paistettu öljyssä. Erimielisyyttä on siitä, pitääkö kitiinikuoret poistaa vai ei. Karri syö kuorinee, Pekka kuorii. Minä syön ensin kuorittuna ja koetan vielä pureskella kuoriakin lopuksi malttamattomana luovuttamaan herkkua, jonka painikkeeksi otamme talon valkoviiniä, johon olemme kaikki tyytyväisiä. Main courseksi valitaan katkarapuspagettia ja mustekala-katkarapurisottoa. Molemmat tulevat yhteisessä isommassa astiassa, joten saamme maistaa molempia. En mitenkään pysty päättämään, kumpi on parempaa. Illan hinta on vain puolet eilisestä johtuen siitä, että emme ottaneet tuoretta ensiluokkaista kalaa, joka on täällä hinnoissaan ja myös viini on paljon halvempaa, 60 kunaa pullo eli alle kympin. Risotto ja spagetti on noin kymmeme euroa. Menemme veneelle ja Karri tekee meille pikakahvia, teetä tai espressoa. Vesa halusi ostaa kaupasta paikallista erikoisuuttaa, sitruunaolutta, jota otamme maistiaiseksi yhden pullon.
Kello on puoliyö, kirjoitan tätä veneen cockpitissä, istuinloodassa. Ympärillä on venäläisiä, italialaisia, jenkkejä, saksalaisia ja latvialaisia, ainakin. Parin veneen päässä veneestä tulee musiikkia, ja tytöt tanssivat, aluksi innokaammin, nyt jo varsin vaimeasti kannella. Takaakin kuului äsken musaa, mutta se on jo hiljennyt. rantaravintolan terassi on meistä kymmemen metrin päässä. Kymmenkunta ihmistä istuu penkeillä, tarjpilija kantaa olutpulloja sisälle. Naapuriveneestä kuuluu korttipakan plarausta. Katson sinne, nuori pari halailee. Meidän väki on menossa nukkumaann. Tanssitytöt ranatautuivat, naapuriveneestä huudellaan niile, eivät ole enää kiinnostuneita. Mitä tuo musa on? Rockabilly tuohon voisi mennä, tai bugg.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti