Purjehdus alkaa

Olemme Boboviscassa. Istumme veneessä juomassa teetä ja kahvia. Viereisestä Konoba Vala-rantaravintolasta, jossa olimme syömässä kantautuu kovaääninen kroatialainen humppa. Väsyttää. Kello on puoli yksitoista. Maha on täynnä naudanlihaa, jonka luulin olevan tonnikalaa, koska sitä käsittääkseni tilattiin. Kun olen aikani puhunut tonnikalasta, minua valaistaan, että se ei sitä ole. Olen ensin epäuskoinen, mutta sitten liha tuntuu enemmän naudanlihalta kuin tonnikalalta. Kroatiaksi ruoka oli jotain sellaista kuin dalmatitska pastitsada. Seitsemän hengen seurueelta illallinen oli 632 kunaa eli noin 90 euroa. Viini oli talonviiniä.

Nettiin ei pääse. Matti oli ostanut paikalliselta operaattorilta T-mobile HR:n SIM-kortteja, joista yhden sain laittaa iPadiini. Se sallii gigan siirtoa. Pitäisi riittää kun puolen vuoden käyttö oli asetuksista katsottuna ollut vain hieman yli gigan. Kortti maksoi 120 kunaa eli alle 20€. Viime kerralla Matin dataroamingmaksut olivat olleet yli 100€. Ongelma on nyt vain se, että ei ole kunnolla kenttää. Wi-Fi kertoo alueella olevan kaksi langatonta verkkoa, mutta ne vaatisivat taas omat maksunsa. Tunti olisi 30 kunaa ja päivä 70 kunaa. Ei jaksa.

Purjehdus oli kivaa. Rannasta lähdettyä merellä oli ihan kunnon tuulta niin että soutuveneen kanssa en olisi halunnut noihin aaltoihin joutua. Purjevene meni vinossa ja pärskähteli vasten aaltoja. Purjeita nostettiin ja suunnattin, kiristetti ja arvioitiin. Minulle kaikki aivan hepreaa. Satuin istumaan yhden veivin vieressä ja minun piti antaa yhdeltä vinssiltä köyttä kun kapteeni kiristi toiselta. Ei se vaikeaa ollut kun vaan saa selvät ohkeet mitä tehdä.

Jossain vaiheessa mentiin lähes kokonaan illan koneetta, ja se oli parasta. Hyttien ikkunat piti sulkea, jotta niihin ei menisi vettä. Mietin, tulenko merisairaaksi ja muutkin sitä kyselivät. Sanoin, että en tiedä. Ajattelin kuitenkin, että hyvä, että en ole syönyt. Olen todellakin syönyt tänään vain ne muutamat salamit ja juonut yhden oluen. Silti ei ole nälkä. Sen täytyy johtua tästä kuumuudesta. Kun kuulin, että lähtö olisi kello 18 ehdin käydä vielä lenkillä. Mikähän kumma siinä on, että yksin ollessani ei tullut käytyä, ja nyt kun olen porukassa, ajatus lähdöstä tuli. Halua olla yksin? Näin tänään triathlonkilpailijoita. Ehkä niistäkin sai intoa. Juoksin Marjan-vuoren pohjoispuolella menevää tietä mäntyjen katveessa. Oikealla puolellani oli rantaa ja rannallaolijoita muutaman kilometrin matkalla. Tämä taitaa olla splitiläisten vapaapäivänviettopaikka. Nyt on lauantai.

Loppuillasta tuulen suunta muuttui niin, että purjeista ei ollut hyötyä ja lopulta tuuli tyntyi. Pääsin ruoriin. Mukavahan siinä oli seisoa ja ohjailla jahtia kohti saaressa olevaa pittoreskiä rantakylää ja satamaa. Rantautuminen aivan toisen veneen viereen vedessä polskivien pikkumukuloiden kohdalle oli oma taidonnäytteensä. Rannalta rantapaikkaa tarjonnut satamahenkilökunta piti köyttä ylhäällä niin että se saatiin kopattua koukkupäisellä kepillä. Köyttä pitänyt poika siinä työnsä ohessa puheli vain kännykkään. Rutiinia tämä kaikki näyttää heille olevan. Satamamaksu oli 290 kunaa.

Ravintola oli todella tunnelmallinen niin kuin tämä koko kylä. Tässä on 100 m pätkä satamaa veneitä vieri vieressä, rantakatu ja kadun varressa muutama ravintola. Ravintolan alakerrassa oli suuri piisi hehkuvine hiilineen. Menimme ravintolan kattoterassille. Ilta pimenee ja tähdet alkavat näkyä. Olen hihattomassa paidassa ja capreissa. Ei lainkaan kylmä ja minä palelen yleensä aika herkästi. Paratiisillista.

Ei hitsi. Nyt siinä soitetaan jivea ja kolme tyttöä on tullut tuohon asfaltille. Tekis kyllä mieli, mut kun tuo peräportti on jo nostettu ylös... Muita tanssilajeja, joihin täällä olisi voinut tanssia on humppa, fusku ja tango. Eri asia sitten mitä noi daamit osaa, mutta selkeästä viennistähän se kaikki on kiinni... Kaiken jälkeenkin olisi sitten tukku kappaleita, niin kuin tämäki, johon en kyllä keksi mitään muuta kuin napatanssin, muuta siitä ei liene seuratanssiversiota vielä olemassa? Loppuillasta olisi ollut pari rumbaakin, mutta kappaleisiin yhtynyt sekaääninen laulukuoro teki tunnelmasta paikallishenkisen tunnelmoinnin niin että tuossa vaiheessa tanssijoille ei ollut enää sijaa...

En muuten ole käynyt pisulla kun viimeksi siellä Marjan-vuoren metikössä, jossa sielläkin enempi sellainen harkittu ruikkaus ennen alastuloa kun ajattelin, että jos vessaa vaikea löytää. Olen juonut pulloittain vettä, teetä, olutta, punaviiniä. Mikään ei tunnu saamaan nestetasapainoa plussalle.