Menen kannelle ja laitan lenkkarit hiljaa jalkaan. Muut nukkuvat, peräportti on ylhäällä. Sen saa alas vain, jos laittaa koneen käyntiin. Matka on hieman liian pitkä hyppäämiseen. Yltäisikö lantkongi. Se yltää nipin napin.
Lähden itään päin rantaa pitkin. Menen ohi toilettirakennuksen, roskapönttöjen ja uimarannan. Kun rantatie loppuu, tie nousee kirkolle ja asutuksen keskelle. Ihmisiä on hereillä. Joku kastelee kukkia, vanha mies kyökkäisee pitkissä vaatteissa tietä pitkin. Tässä on uusiakin taloja, mutta kauempaa niitä ei erottaisi. Rakennustuuli on sama: kalkkikiveä, hieman harjaa katossa, lyhyet räystäät. Uusissa taloissa onnkyllä enemmän terasseja.
Tulen pienelle hiekkarannalle. Kaksi naista tulee uimasta. Ilma on hyvin miellyttävä näin aamuvarhaisella. Näin täällä pitää elää, nousta aikaisin. Siksi leipomot ja kaupatkin avaavat ovensa kuudelta ja puoli seitsemältä.
Molemmilla puolin on tiheää pusikkoa, tuo olisi läpipääsemätöntä suunnistuksessa. Huomaan pieniä boysenmarjoja. Puska muistuttaa paljon vattua. Juoksen ohi viiniköynnösten ja lähestyn taas metsää ja alan nousta ylöspäin. Juoksu tuntuu nyt kevyeltä ja hyvältä. Olen tervehtynyt.
Tie kapenee ja päättyy porttiin. Käännyn takaisin. Näen Peljesacin ja kirkon tornin. Tiedän missä satama on ja päätän juosta eri reittiä pois. Huomaan vettä nyt myös vasemmalla. Lumbarda on kannaksella tai ehkä niemessä. Tulen taas viiniköynnösten. Vanha pariskunta tekee jotain, ehkä leikkaa köynnöksiä. Nyt on työaika, päivällä vietetään siestaa. Talossaon vankat ikkunaluukut, jotka ottavat auringolta terän pois. Ikkunaluukuissa ritilät, jotka sallivat ehkä hieman viilentävää virettä. Myöhään iltapäivällä siesta päättyy. Aletaan valmistelemaan ruokaa, arvaan. Olisiko tuo välimeren elämäntyyli, ehkä. Se ei kuulosta pahalta. Meidän elämäntyyli, ilmasto, erilaiset. Tuossa olisi viinirypäleitä, aivan tarttumaetäisyydellä. Ne ovat melko pieniä, mustikansinisiä. Otan yhden. Se on herkullinen. Hetken juoksun jälkeen otan kourallisen. Näitä riittää, yhdessä köynnöksessä on useita terttuja. Kun tulen veneelle, aamupala on valmistunut. Jugurtin kanssa on paloiteltuja kypsiä nektariineja ja viikunoita ja viinirypäleitä. Pekka on löytänyt niitä aamulla vihannestorilta. En muista olenko syönyt viikunoita aiemmin. Tämän jälkeen muistan.
Ajamme Peljeskin kanalissa. Ajoimme Korculan edustalle ja katselimme kaupunkia hilljaa lipuen nyt mereltä päin. Seisomme Pekan kanssa etukannella ja pidämme etuvantista kiinni. Haluan pitää paitaa nyt päällä, eilen halusin aurinkoa. Päivät ovat erilaisia. Itseä voi kuunnella. En eilenkään palanut, mutta kaula oli punoitteleva.
Vauhti on noussut alle kolmesta solmusta neljään. Menemme myötätuuleen ja lenssiin, sivumyötäiseen. Matti soittaa IPhonestaan balkanin maiden kansallislauluja. Vasemmalla on Korcula, oikealla Peljesac. Vastaan tulee suuri laiva. Meillä on pieni kilpa vieressä lipuvan spinaakkeriveneen kanssa. Zeljco puhuu pahoja spinaakkereista. Spinaakkerin ohitus avomerellä korpeaa edelleen. Radiosta kuuluu lyhyitä viestejä, joista erotan sanan Korcula.
Nyt spinaakkeri ajoi pläkään, menemme veneen oikealle puolen, olemme vaihtaneet paikkoja kanavassa, ja spinaakkerista ohi. Luimme tuulen tällä kertaa paremmin.
Menemme yhä kanavassa, spinaakkeri on jäänyt taakse. Se on yrittänyt menmä suoraan, me menime tuuleen, maintaining the speed. Meitä seuraa yksi, kaksi, kolme, neljä sluuppia, samoin purjein kuin meillä.
- Jos et tiedä, missä tuuli on, voit seurata muita. Jos menet ensimmäisenä, sinun pitää tietää. Maatuuli on nyt kuusi solmua. Teimme jiippikäännöksen ja menemme hetken butterflynä kunnes iso purjekin kääntyy. Tajuan nyt, sen jälkeen kun olin saada puomin päähäni
- Kun purjehdimme miehistön kanssa, emme puhu mitään. Keskitytään vain purjehtimiseen. Jos joku sanoo jotain, niin hän on nähnyt jotain, jotain merellä. Juotavaa on puoli litraa, kaksi suolaista anjovista. Ei muuta, Zeljco jatkaa.
Silloin olet, et ehkä onnellinen, mutta tyydytetty ja rauhassa, voit olla hyvin siinä, ajattelen jatkoksi mielessäni.
Tuuli loppuu. Mittari näyttää 1,5 solmua.
- There is nothing for 200 meters, Zeljco sanoo ja näyttää kädellään, - Bonaza, means no wind.
Kuin Zeljcon sanojen vakuudeksi etupurje aloittaa lepatuksen ja laiva alkaa keinumaan puolelta toiselle. Olemme tulleet kanavasta ulos. Spinaakkeri on käynnistänyt koneen, ei taida olla kaukana meilläkään. Hannu on mennyt ruffiin, pentteristä alkaa kuulua kalinaa. Puhui jotain pyttipannusta. Pitkämäki heittää ensimmäisellä 78,21 m ja Thorkildsen 79,36 m. Pitkämäki on viidentenä. Matti pitää meidät iPhonellaan on time.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti